Timo Virtala

Yhteistyökyvyssä avain ihmisen evolutiiviseen menestykseen

  • Kuva (cc): Ken Conley.
    Kuva (cc): Ken Conley.

Avaruustähtitieteen (onko muitakin tähtitieteitä olemassa?) professori Esko Valtaoja kirjoitti viime viikon Turun Sanomien kolumnissaan hienosti rasismista. Hän epäili, että rasismikin lienee liian fiini luonnehdinta netin mölähdyksille; niissä ei kyse ole aatteista vaan aivopieruista.

Oli kyse sitten aatteesta tai aivopieruista, Valtaoja kuitenkin ymmärtää mistä ilmiö johtuu. Ymmärtää, mutta ei suosittele:

"Rasismi, seksismi, suvaitsemattomuus ja muu erilaisuuden pelkääminen ovat Homo sapiensille lajityypillisiä piirteitä. Mutta me emme ole enää vain eläimiä, vaan ennen kaikkea ihmisiä, ja nykymaailmassa laumanamme on koko ihmiskunta.

Ihminen, joka sulkee erilaisuuden pois elämästään, sulkee itsensä pois osasta elämää ja sen rikasta monimuotoisuutta. Aivan suotta, koska nykyisin kuka tahansa voi kartuttaa tietojaan ja ymmärrystään siitä, millaista on olla tuo toinen – tuo musta, tuo nainen, tuo homo, tuo barbaari, tai tuo mies.

Rasistit ja muut erilaisuutta vastustavat ovat usein ääliöitä, mutta ennen kaikkea he ovat pelkureita, jotka eivät uskalla elää – oman itsensä sortajia."

Tästä kaikesta olen Valtaojan kanssa samaa mieltä. Mutta yksi asia jäi mietityttämään. Pohtiessaan rasismin evolutiivisia syitä hän kirjoittaa, että “Jos aamunkoitteessa odottaa taistelu, todellinen tai vertauskuvallinen, voittoon rynnistävä porukka ei ole se, joka leirinuotiolla pohtii, että onhan tuolla vastapuolellakin oikeastaan aika hyvät ja perustellut syynsä tehdä mitä tekevät.”

Mutta jos tämmöisiä asioita leirinuotiollaan pohtineet olisivat aina hävinneet, miksi me sitten yhä pohtisimme näitä? Eikö tällainen pohdinta ole hurjasti viimeisten vuosituhansien aikana lisääntynyt? Eikö tällainen pohdinta ole juuri avain ihmisen evolutionääriseen menestykseen: että ollaan keksitty keinoja taisteluiden välttämiseen, yhteistyön lisäämiseen, kaupankäyntiin ja tietojenvaihtoon?

Tiedekirjailija Jeremy Rifkin on ainakin vahvasti tätä mieltä. Suosittelen lämpimästi katsomaan hänen The Empatic Civilization -kirjansa pohjalta tehdyn napakan videoanimaation.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Valtaoja on varmasti hyvä tähtitieteilijä, mutta ajatus siitä, että laumanamme on koko ihmiskunta on aikalailla ihmisen kykyjen yliarvioimista - valtaoja itsekään ei kykene käsittämään ihmiskunnan jokaista jäsentä kuten vaikkapa oman perheenjäsenensä.

Se on ihan konkreettinen päivänselvä ero, joka on koko homman taustalla. Se, että ihmiseltä vaaditaan enemmän kuin mihin hän kykenee, johtaa kriisiin. Me elämme jatkuvasti ympäristössä, joka on täysin meidän luontomme vastainen ja vaikka enimmäkseen pärjäämme hämmästyttävän hyvin, käyttäydymme aivan samalla lailla kuin eläimet, jotka viedään luonnollisesta ympäristöstään.

On aikamoista optimismia väittää, että siihen, mihin emme ole mukautuneet 10 000 vuodessa, mukautuisimme huomenna ja samalla vielä aivan täysin uuteen haasteeseen siinä sivussa. Ja ihan justiinsa.

Ihmisen ja eläimen dikotomia on lähtökohtaisesti uskonnollinen. Sosiaalinen konstruktio. Jos siihen uskoo, se on totta. Mutta ennemmin katselisin sen ohi. Ei ole mitään erillistä eläintä ihmisessä. On vain ihminen. Omanlaisensa eläin.

Mutta yhteistyön lisääntyminen on toki hyvä pointti. Se ei silti ole niin lämminhenkistä kuin voisi kuvitella, vaan perustuu hyötyyn. Mm. peliteoria tarjoaa jos jonkinlaista selitystä yhteistyöle.

Yhteistyö on myös se, joka on mahdollistanut kaiken tämän tehostuksen, kulutuksen ja laajentumisen. Kun teemme yhdessä, onnistumme yhdessä, mutta myös mokaamme yhdessä. Ehkä olemme yhdessä tuumin täysin kyvyttömiä käsittämään olevamme eläinlaji ja siten voimme ihan rauhassa kohdella koko planeettaa miten tykkäämme; Olemmehan me paljon enemmän kuin eläimiä.

Saatamme olla vain kädellisiä, joilla ei ole mitään kontrollia itseensä, vaan jota ajavat samat impulssit kuin aina ja sama kyky selittää se parhain päin. Tai joksikin muuksi. Kyky empatiaan on ihmiselle tyypillinen kyky, mutta sekö ei voi hallitessaan saada koskaan mitään ongelmia aikaiseksi? Että jos se ja vain se ohjaisi kaikkea käytöstämme, maailma pelastuisi?

Hannu Töyri

Niin mikä on rasismia? Määritellään edes rasismi vielä kerran jotta tiedämme mistä puhumme.

Ja toki voimme määritellä myös mitä on seksismi, suvaitsemattomuus sillä ääliöt leimaavat käyttäen ssanoja joiden sisältöä he eivät selvitä.

Risto Koivula

Kyseinen Valtaojan, joka aina jauhaa paskaa asioista, joista ei tiedä mitään, joten herää kysymys, tietääkö hän mitään kosmologiasakaan) kannattama geenirasismi- eli ns. ROTUMURHAPEILINEUROONITEORIA on kumottu:

http://ristokoivula1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1737...

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2013/12/aivosah...

Tasan yhtä tarkkaan on kumottu "emptiapeilineurooniteoria(t)".

Toimituksen poiminnat